Olen kyllä viime aikoina unohtanut täysin tämän blogin olemassa olon, kun on tässä kerinnyt ehtiä sattua kaikennäköstä. Olen esimerkiksi saanut kesätöitä ens kuulle ja vieläpä jotain oman-alan duunia. I'm so happy! Saanpahan nyt hitusenkaan sitä työkokemusta vaikka palkka on pienempi, kun tässä mun nykyisessä hommassa. Tosiaan töitä tässä on tehty ja siihenpä se minun aikani ja energiani on mennyt. Tosin tässä kuussa ei ole vielä ollut kuin vain yks vuoro tarjolla, että nastaa olis jos vielä kerkiäs hommissa käydä sanoo heipat kivoille työkavereille.
Tässä olimme ukkellin kanssa haaveiltu kuukausien ajan kääpiöhamsteri vauvasta ja vihdoin ja viimein pikkusia syntyi viime kuussa ja kävin sitten ostamassa yhden pienen tytön kotiin. Nimekseen hän sai Pikku Myy, kun meillä tää muumi teema tuntuu jatkuvan. <3
Sittenpä tässä tapahtui hirveitä, kun huomasimme
Tiuhtilta ison kasvaimen sen etutassun alta. Lähdimme käyttämään neitiä eläinlääkärillä ja patista otettiin näyte. Selvis, että syöpäkasvainhan se oli ja vaihtoehdot oli joko leikkaus tai nukuttaminen. Leikkausta lääkäri ei kuitenkaan suositellut, kun pieni eläin ja kasvain oli vaikeassa paikassa. Lähdimme kuitenkin kotiin seuraamaan tilannetta, kun Tiuhti kuitenkin söi ja joi sekä oli muutenkin virkeä. Muutama päivä meni ja huomasimme, että Tiuhti ei ollut virkeän oloinen ja patista vuosi verta. Varmaan jompi kumpi oli mennyt puremaan kasvainta. Tehtiin siinä sitten päätös, että Tiuhti siirtyy nyt ikuisille pähkinä maille. Nyt ollaan seurailtu Viuhtin vointia, kun kaveri on nyt kuitenkin poissa ja ollaan mietitty jos hommattais pari pientä gerbiili tyttöö sille seuraksi, mutta eläinkaupan myyjältä, kun kyseltiin, että kannattaisko tämä niin yleensä se kuulemma naaraspuolisilla gerbiileillä käy niin, että se ei hyväksy uutta/uusia kavereita. Noh... Tässä nyt mietiskellään ja katotaan mitä tehdään.
Mä oon vielä viihtynyt näissä mustissa hiuksissa. Vaikka oonkin nyt miettinyt taas tappaisinko hiukset värinpoistolla ja koittaisin mennä tuhkan vaaleisiin hiuksiin. En taaskaan osaa päättää, sitten pitäis varmaan leikata taas lyhyt mallikin, kun satavarmana kuoloo latvat. Tehdätkö vaikö eikö tehdä... Siinä vasta kysymyksiä. Olen myös laihtunut jee 6kg vasta, mutta pikku hiljaa mennään. Ei sillä, että olisinkaan edes kunnolla yrittänyt puottaa painoo. Liikkunut oon vaan vähän enemmän ja katsonut annos kokoja pienemmäks. Tässä oon myös miettinyt uuden harrastuksenkin aloittamista, kun ukkeli on ollut melko innoissaan siitä, että pääsee skeittaamaan taas. Mulla sitten kans innostus kasvo koko hommaan, että olishan tuo mahtavaa oppia menemään laudalla. Kävin jopa ostaa sitä varten kengät. Lautaa saan ens alkuun ukkelilta lainailla. Ennen kuin kehtaan mennä ostamaan omaa.
Ihanan ihanat kenkäni! <3
Tosiaan saas nähä opinko pysymään skeittilaudalla. Kaverin kaveri, kun sanoi, että ei sitä voi mennä oppimaan, että se tulee itsestään. En tiedä sitten onko tämä ihan totta. Tässäpä näitä kuulumisia vähäksi aikaa. Innolla nyt odotellaan kesätöitten alkua ja jos yrittäis muistaa tätä blogiakin päivitellä.
