The loma

Taas sitä ollaan lomalla jee. En valita, saapahan nyt keskittyä koulutehtävien tekoon ja nukkumiseen. Tosin minusta tuntuu, että olen vain entistäkin väsyneempi, kun nukun pitkään. Pitäis nyt jotenkin saada ihteä vähä pirteemmäks. Tänään olis luvassa kavereiden luo grillailemaan, kyllä me nyt jo aukaistaan grillikausi. Käytiin tos pikavisiitillä Oulussa pikkusiskon luona auttelemassa sen muutossa hieman. Luultiin, että olis mennyt koko hommas hieman pitempäänkin, mut ei siinä tainnut mennä, kun 15.min Olis haluttanut olla pitempääkin siellä, mutta raha-tilanteen vuoksi ei voinut. Oli ihanaa, kun pikkusisko raaski tehdä meille sushiakin, ennen kuin lähdettiin ajelee takaisin kotia.

Ukon käpälä

Olen taas koittanut aloittaa laihduttamisen huonolla menestykellä tietenkin. Äitikin jo päkätti syömisestäni sun muusta. Ei kovin kannustavaa minusta. Eihän tässä muu ongelma ole kuin se, että mä en vaan millään tahdo liikkua mihinkään, muuta kuin sen 15. minuuttia kestävän kävelyn töihin ja takas. Muuten oon tämmönen sohvaperuna. Pitäis keksiä joku mielekäs harrastus itelle, että pääsis vauhtiin. Lenkkeilystä, kun en kauheena arvosta. Varsinkin jos pitää yksin mennä ja kävellä. Kaverin kanssa se on sitten ihan siedettävääkin. Niin ja pitäis ihan kunnolla motivoitua tähän hommaan. Toinen osa-puoli, kun mielummin mursuaa herkkuja melkein päivittäin ja roskaruokaa. Niin hankalaa se on tässä itellä koittaa laihtua. Itsekuriakin pitää jostain saaha. 

Töissä on mennyt ihan hyvin ja ihan innolla oon valmistanut niitä 10 variksenpelätintä. Työ-ajatkin on inhimilliset, että jaksaiskin kotona tehdä muutakin, kun tulla väsyneenä kotiin ja nukahtaa jossain kohtaa sohvalle. Kumminkin pitäis nyt piristyä ja motivoitua. Oon vaan ihan hulluna laiskistuntunut tässä. Tässä alemmassa kuvassa on yhen variksenpelättimen pää vielä hieman keskeneräisenä. Näistähän ei ihan tule niitä tyypillisempiä variksenpelättimiä, vaan sain ihan vapaat kädet valmistaa jos minkälaista ukkoo ja eukkoo, miksei avaruusoliotakin.

Monday

Eipä tästä päivästä ole kauheena kerrottavaa, kun olin töissä ja kaikki ärsytti. Johtuko kenties maantaista ja siitä tunteesta, että vkl meni taas menojaan aivan liian nopeasti. Tässäpä siis tarjolla kuvia viikonlopusta. 

Vietettiin lauantaina se tunti maapallolle, missä piti laittaa kaikki valot ja yleensäkkin sähkölaitteet kaikki kiinni. Oli ihan hauskaa, kun kaikki vain oltiin kynttilänvalossa ja pojat soitteli jotain kitaroilla ja mä vaan taustalla fiilistelin kautteuksissani, kun en osaa yhtään soittaa mitään. Ainakaan enään... Joskus sitä tuli pari vuotta sitten harjoiteltua ihan sormet rakkuloilla kitaran soittamista, mutta äkkiä sitä unohtaapi, kun ei harjoittele. 

Toinen koitti nukkua, mutta mä taas tuli häntä häiritsemään kameran kanssa. Onneksi minulla ei ole töitä, kun tortaihin asti, niin on taas pikkuloma jee. Pitäis lähtee loppuviikosta pikkusiskon luo taas Ouluun muuttoavuksi ja ehkä pääsen taas pistäytyy Yuki sushissa jee. Elämän pieniä iloja hehe. :)

Shokki

Miten te reagoisitte, jos ihminen joka ei ole koskaan ollut elämässäsi, jonka luulit jo kuolleen pois. Laittaakin sinulle viestiä kuvaan maanantaina " Olet Kaunis isin tyttöni jutellaan facebookissa lisää." ? 

Minä voin sanoa, että menin shokkiin ja meinasin saada paniikkikohtauksen.

Ilmeisesti minulla onkin isä ja no en ole vieläkään sulatellut tätä asiaa. Täysin vieras ihminen haluaa nyt ottaa minuun yhteyttä, kun olen jo 22- vuotias aikuinen nainen. Sanoo olevansa minun isä ja isittelee koko ajan. Tekisi mieli sanoa, että moi, en ole enään 5- vuotias tyttö ja minulla ei ole koskaan ollut isää, joten millä oikeudella luulet nyt olevan? En kuitenkaan tahdo olla ilkeä, hän jakoi minulle jo puhelin numeronsa, ja sanoi, että soita tai laita viestiä, mutta en mä tiedä pystynkö. Mä en tiedä mitä mun pitäisi sanoa. Ahdistaa hieman.

Mies näyttää vanhalta, mutta onhan hän syntynyt naamakirjan mukaan 53-vuonna. Hän varmaan oottaa multa jotain vastausta, mutta en mä vielä uskalla ja edelleenkin mitä mä hänelle oikein sanoisin. Onhan se hienoa, kuulla, että koko ihminen on vielä elossa.  

Apua... 

We heart it

Mennään autolla seikkailemaan

Oli erittäin tylsä sunnuntai päivä, joten keksittiin ukon kanssa lähteä ihan huvi-ajelulle Kajaanista Vuokattiin ja sinne tänne muualle. Oli ihan yllättävän hauskaa ja otin  randomi kuviakin matkasta. 

Meikä jo innolla kesää oottelee. Täs ollaan jo niin tympääntyneitä talveen, että sais jo kevät alkaa kunnolla ja lumi sulaa. On ollut kyllä kauheita aamut, kun on pitänyt mennä hirveessä pakkasessa töihin kävellen hyrr. Onneksi sentään jo on alkanut aurinkokin enemmän paistelee. 

Pojaksi muutun simsalapim

Myyh... Huomasin muuten et mun perusilmeeni on tosi tuima ja ehkä joka uhkaavakin... : (
Näytän sitten ihan pojalta yhy... Tälläydyin siis näin sinne baariin  ja taisin kerätä vaan naisilta katseita. jes. Jaksan vasta nyt kirjoittaa siitäkin illasta jotain. Siis eihän siin mitään hauskaa oli loppujen lopuksi ja mulla oli ylläri kotoisampi olo taas vähän poikamaisissa tamineissa. Koitin kai näyttää coolilta kuvissa, mutta näytänkin ihan pelottavalta. Rakastuin tohon kauluspaitaan ja niihin mun ihaniin uusiin niitti bootseihin.

Huono laatu on huono laatu. 

 Ukko ei oo ehkä mikään kaikista parhain kuvaaja, mutta suoritu nyt ihan kohtuudella.Ulkona oli silloin ihan kauhea lumimyräkkä  ja mä kulutin viimeisetkin rahani hauskan pitoon. Kannattiko? Kyllä. Huomenna alkaa työt taas ja saas nähä miten tässä työpaikassa menee kemiat sun muut, NIIN  ja osaanko mitään heh.

Hosulin herääminen

Jäin taas yksikseni kotia fiilistelee musiikkia ja ottamaan unipussi Hosulista random kuvia. Herra, kun on muuten päivisin nokosilla, mutta jaksaa silloin tällöin tulla mökistään juomaan vettä ja vetäytyy takaisin koisii. Ehkä nappaa muutaman purun poskiinsa pehmukkeeksi pesäänsä. Kyllä sinusta on paljon iloa Hosuli... heh.

Jehovantodistajatkin kävi taas ovella, mutta en tällä kertaa tehnyt sitä virhettä, että oisin avannut oven. Tässä nykyisessä kämpän ovessa, kun on toi tiirailu luukku niin jee, olen säästynyt monelta oven avaukselta. Tiputtivat kuitenkin taas turhaa roskaa luukusta sisään. Kerran aijemmassa asunnossa tein sen virheen, että sanoin olevani ateisti. Niin siitäkös ne innostu ja ottivat ilmeisesti elämän tehtäväkseen käännyttää minut. Meni   oikeasti melkein hermot siihen kotirauhan häiritsemiseen, että onneks muutin ja olen tullut siihen tulokseen, että parempi, kun ei ava vaan ovea. Jos on tuttuja tulossa kylään niin nämä yleensä ilmoittavat tulostaan.

 Nyt ärsyttää taas siihen malliin, että niih, no annan olla. En ainakaan avannut ovea, että vältin koko tilanteen. Kuhan eivät taas ala ovella ravaamaan niin kaikki hyvin.

En oo tainnut vielä kirjoittaa mitään siitä, että aloitin nyt kokeilee tota Priorin hiusten hoito/kasvatus kapseleita. Ostin saman tien 3kk pakkauksen, kun niitä tuloksia pitäisi muka näkyä siihen menneessä.

Luulin aluksi, että nää tapletit ei maistuis miltään tai sitten pahalle, mutta ylläri lylläri näähän on ihan ok makusia. Tulee mieleen vanilija karkit. Tai no kuulostan varmaan nyt tyhmältä, mut inhoan syyä mitään lääkkeitä, kun ne aina maistuu tosi pahalle. Tässä nyt oon kuitenkin kohta näitä viikon syönyt ja mitään tuloksia en oo huomannut. Ehkä hiuksia ei oo ennään tippunut niin kauheena. Minä ostin nää vähän sillä, kun on hiukset ruvennu tippuu ihan älyttömästi. On tuntunut siltä, että tässähän ihan kaljuuntuu. Olishan se kiva, jos nää kiihdyttäiskin hiusten kasvua vähän.

Tänään olis illalla luvassa kaverin kanssa baariin lähtö. Olen innoissani, mutta sitten mulla on jotenkin sellainen kutina, että kaikki ei tuu menee hyvin. Ärsyttävä tunne, mutta on vähän jo latistunu mieli sinne tanssimaan menosta. No, mutta katotaan miten ilta menee. Mä olen muuten miettinyt erästä asiaa, että näytänkö mä muka jo yli 30- vuotiaalta, kun minun papereita ei koskaan kysytä, jos menen ostamaan alkoholijuomia? Tämä on todella ärsyttävää ja tulee oikeasti sellainen olo, että kaipa mä oon sitten ihan rupsahtanut jo valmiiksi, kun ei papereitakaan kysytä. Mä joudun kysyy, että " Niin kysyttekö mun henkkareita?" Sit osa on  et joo näytä toki. Vasta sitten, kun mä oon kysynyt. Okei kiinitän huomiota ehkä tyhmiin juttuihin, mutta ei ihmekkään jos ala-ikäset saa hankittua juomia itselleen, kun on kerta näin heikko toi papereiden kysyminen. Toki aina alkossa kysytään, mutta esim. ihan perus ruokakaupat. Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin lopetan. Tulipa ainakin kerrankin kirjoitettua jonkun verran.

ps. Hyvää naisten päivää hah! :D

Takaisin kotiin

Oulussa oli taas tosi mukavaa ja tein ihania hankintoja siihen malliin, että rahat loppu. :')

Ukko ei tykännyt, mutta minunpa on rahani. Sainpa ainakin pitkään kaipaavani niitti bootsit ja nahkatakin jeje. Kyllä kannatti, kun ei täällä meillä päin ole edes kunnollisia kenkäkauppoja. 

Hävettää, kyllä taas tää mun epäsosiaalisuus ja ujous jälleen kerran. Pikkusiskoni perässä kun kuljin niin törmättiin hänen kaveriin ja mä olin taas niin törkeä ja juoksentelin pakosalle, kun vaan oli mahdollisuus. Toivottavasti en loukannut vaan. Uusia tuttavuuksia olisi aina kiva tehdä, mutta mä oon aina niin epävarma ja hieman pelkäänkin, ahdistun. Pikkusisko koitti lohduttaa, että ei se mitään, mutta kyllä mua jää harmittamaan pitkäksikkin aikaa. Muuten oli kiva tavata ihmisiä, mutta olisin voinu olla vähän rohkeempi. 

Toisaalta olin just käyny sinä päivänä kynittävänä, eli menin Oulun keskustan parturiin ilman ajan-varausta ja no lopputulos oli aivan hirveä  täti tukka! Ja maksoin tästä 58€! Olin sen jälkeen shokissa ja olisi tehnyt mieli jopa melkein itkeä menetettyjen hiusten perään. Pyysin rock henkistä, mut sainkin taas tämän täti mallin. Tuli taas sellanen fiilis, että en näytä päätäni parturissa enään ikinä. Nyt alan olla ihan sujut tämän pään kanssa ja no pitää ajatella, että kyllä nämä kasvaa. Etu hiukset kyllä sain uudestaan leikata ihan itse, kun ei henkilö oikein sitäkään taitanut. 

Tässä kuva hiuksistani seuraavana päivänä. Värjäsinkin ihan itse nämä vaaleammaksi, kun ei heitän kampaamossa värjäyksiä tehty. No pääsin halvemmalla. Toi ilme tos kuvassa koittaa olla jotain hymyntapaista yhy. 

Olin sinä päivänä lähdössä kotiin, niin käville syömässä sushia uudessa sushi paikassa. Oli kyllä tyylikäs paikka ja ruoka oli hyvää. Vaikka tofukeitosta en oikein välittänyt. 

Lounas annos oli tämmöinen ja mukana tuli kupillinen vihreetä teetä. Eikä annos ollut ees kauhea kallistakaan. 

En nyt tälle kertaa jaksa kirjoitella enempää, kun kuvaa katsellessa iski hirminun nälkä. Taidan tästä mennä ruokaa laittamaan.