Nyt on päästy kotia takaisin ja ollaa saatu asiat selvitettyä ja voi tätä helpotuksen tunnetta. En voi edes sanoin kuvailla, mutta ihanaa on. Eipä tarvii enään angstailla menemään haa. Pitäis vain aina uskoa siihen, että asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Töitä yritän kyllä hakea taas kovasti ja toivotaan, että tärppäis. Tässä muuten sitten vaan oon ollut ja rauhoittunut ja jättänyt jotkut suunitelmat odottelemaan parempia ajan kohtia. Pikkusiskon luona tosiaan tuli oltua ja aika vähän kyllä tuli kuvia otettua, kun suurimman osan ajastani mä vaan olin sisällä kämpillä... Laiska olen.
Pikkusiskoni
Harmittaa, kun tein isosiskolleni lupauksen, että tulen tammikuussa sitten katsomaan englantiin newcastleen hänen kotiaan ja pientä vauvaa, mutta taitaa suunitelmat mennä taas uusiksi, kun ei ole varaa mennä hankkimaan edes passia tällä hetkellä, saati sitten niitä lentolippuja. Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu asiat menevän näin ja mä taas etukäteen murehdin kaikkea. Syksyhän vähän on tämmöistä murehtimis aikaa, kaikkea pitäis keritä tehdä ja mennä, mutta millä rahalla.
Pitää vaan tässä toivoa, että niitä töitä sais... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti