tiistai 25. marraskuuta 2014

Love like you never loved

Pitkästä aikaa taas muistan tämän bloginkin, että niin voishan tännekin jotain päivitellä. On viime aikoina ollut vähän ristiriitaisia fiiliksiä, että onko nyt kivaa et miehellä loppui työt ja hän palasi takasi kotia vai sit ei. Kerkesin jo toisaalta tottua tähän yksin oloon ja hiljaisuuteen. Nyt ukkeli on päivittäin soitellut kitaraa ja vinyylitkin raikaa taas päivittäin. No pitää vain tottua taas. Viime aikoina olen myös kokeillut erilaisia kynsilakkoja taas kynsiini ja alan jopa erottaa surkean laatuiset lakat toisistaan, mutta en silti lähtis ostamaan yli viiden euron lakkaa. Surkea lakkaaja kyllä edelleenkin olen. Epäonnistuin kiharoiden suhteen nyyh, kun kokeilin taas pitkästä aikaa paplareilla tehdä kiharoita, mutta hyvä jos sain sitten ne irti hiuksistani. Piti itkua piätellä ja repiä ne väkisin päästäni niin, että varmaan lähti puolet hiuksista taas. Enpä enään ikinä kokeile paplareita. Huomaan myös, että vaikka olis miten paksu kerros pakkelia naamalla niin kyllä silti huomaa kasvoista sen, että on tullut valvottua öitä viime aikoina. Ukkelin ja miu vuosipäiväkin lähenee ja vähän jänskättää, että mitä tehdään. Olis kiva mennä vaikka katsomaan se viimeinen Hobitti elokuva. 
Jeejee! Kohta on joulu. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti