レインボーズエンド

Ompa ollut jännin viikko ehkä pitkään aikaan kohta takana, kun ukkelilla alkoi työt, niin olen ollut yksikseni täällä kotona ja huomannut, että en edelleenkään osaa nukkua yksin. Tästä syystä on nyt sitten kertynyt mukava määrä univelkaa. Välillä olo on kuin olisi jonkin sortin humala päällä, kun olen nukkunut niin vähän. Sitten on ollut yllättävän sosiaalinen viikko. Vaikka pelkäsin sitä, että mä homehdun täällä kotona neljän seinän sisälle, niin on tullut melkein joka päivä nähtyä jota kuta. Mikä ei haittaa, vaikka hirmu väsynyt olenkin ollu koko ajan. 

Hosuli on täällä mielissään lyllerellyt menemään, kun olen koittanut siivota vähän kotona. Vaikka aika laiskan puolesta tää on ollut, kun jään munimaan tähän koneelle aina välillä. Ukon pitäisi tulla kotia tänään, niin tässä nyt oon sitä kärsimättömästi ootellu. Iha järjetön ikävä on ollut koko ajan sitä möö. Oli mukavaa, kun vanha tuttu kävi pitkästä aikaa tossa kylässä ja toi mulle mansikoitakin. Sain nyt sitten maistella kesän ekoja mansikoita nomnom. Eipä  tässä sitten muuta ihmeelistä ole sattunut, kun oottelen sitä ilosaarirockia tässä ja mietin millä ilmeellä mä sinne ees pääsen. Lippu on valmiina, mut pitäis toivoo, että jostain suunasta sitä maniikin tulis. Niin vois matkustaakkin sinne ihan paikan päälle ja jossain yöpyykkin. Kumminkin vois tästä nyt mennä ja jaksaa tiskata noi tiskit, ennen  ku se ukkeli tulee kotia. :)