Olen alkanu pikkuhiljaa tottua näihin uusiin hiuksiini, tosin tuntuu, että alan pikku hiljaa vihata näitä päivä päivältä enemmän. Ehkä mulla on hieman ikävä niitä kuivia latvojani... nyyh. Eihän nämä pahat oo, mutta hoksin tässä, että en minä jaksa olla jatkuvasti suoristamassa ja laittamassa näitä, että nämä näyttäis ihan fiksuilta. En tiedä, on nyt vähän semmoinen viha-rakkaussuhde näihin hiuksiin. Aluksi mä tykkäsinki tosta mun rikkonaisesta viistosta etutukasta ja nyt mä vaan toivon, että se kasvais nopeesti pitkäksi, että voin tasata sen haah. :' D
Kuitenkin se siitä hiusjutuista. Tuntuukin nykyään, että mie en paljoo tänne muusta kirjoitakkaan kuin hiuksistani. *Köh! ei muuta elämää.* Tuntuukin kyllä oikeastikkin ettei ole, mutta onneksi on vielä nuita kavereita joita voi näköstellä. Työrintamalle ei oo tullut muutosta ja ilmoituksia mitä mulle on tullut niin on ollut vaan niitä " Kiitos hakemuksesta, mutta et tullut tällä kertaa valituksi." Tai ei edes ilmoiteta mitään. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää ja mä olisin ihan varma, että jos mä pääsisinkään johonkin töihin niin varmaan itkisin ilosta. No, mutta koitetaan pitää lippu korkealla ja toivotaan tulosta. Vaikka välillä tuntuukin siltä, että olen tämmöinen ihmisjäte, joka ei kelpaa mihinkään. Koitetaan nyt yrittää ajatella edes vähän positiivisemmin.
Vois vaikka lotota tälle viikkoo ja toivoa, että voittais koko potin huahaua! Joo ei mulla muuta jätän tämän vain tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti