Voihan marraskuu

Huomaa kyllä, että on jonkin sortin kaamos masennusta liikkeellä ja koulu asiat painaa taas niin täysillä päälle ja ressaan taas niin paljon, että ei toi laihdutuskaan ole lähtenyt nyt ollenkaan kunnolla käyntiin. Vaikka aloitinkin kirjoittamaan nyt laihdutukseen liittyvää blogia, että se vähän enemmän tsemppais mua tähän. 

Koulu asiaan ei auta yhtään se, että lintsaan enemmän, kun laki saallii, kun ei vaan yksin kertaisesti riitä into enään. Vaikka oliskin vain pari viikkoa enään koulua ja loppu vuoden pelkkää tyoharjoittelua. Silti ahdistaa, kun pitäisi olla kaikki jo tehtynä. En tiedä mikä tässä auttaa enään. Tahdon vain pysyä kotona piilossa kaikesta. Ihmisiinkään en luota pätkääkään ja jos olen poissa koulusta uskon ja luulen oikeasti, että kaikki kääntyy mua vastaan ja puhuvat musta ties mitä. Luottamusta ei ole kehekään ja itsetunto on taas aika nollilla. 

Ei yhtään auta asiaa, kun tietää et joutuu justiinsa työssäoppimiseen jouluryysiksen aikoihin.  Vaikka rakastankin joulua nykyisin, niin tietyssä määrin ahdistun siitä vouhottamisesta ja ostamisesta. En edes tiedä onko mulla varaa mennä kellekkään ostelee mitään lahjoja. Ehkä taas mietin kaikkia asioita kerralla ja stressaan pelkästään siitä. 

On myös surkiaa, kun lauantainakin olisi vielä koulua ja joulun päivän avajaiset. Huomiseksikkin on luvattu vaan vesisadetta, että hyvää joulua vaan kaikille.