Voihan isojalkaisuus ja lyhyt keksikroppaisuus!

Olinpa niin innoissani minun nettitilauksista, että menin sitten tuonne hirmu sateeseen hakemaan pakettiani ja sain pettyä pahemman kerran. Itkujen itku! Ihanat korkkarti tuli joo, mutta numeroa aivan liian pienet, vaikka otin omaa kokoani 38. Sitten aivan ihana pitsi mekko, niin totta kai se on taas aivan liian iso mulle ylhäältä. Pitkästä aikaa olisin saanu hyppiä  materiaalionnisuudesta, mutta ei... murr. 

Eipä sitten ole mitään kivaa päälle pantavaa pikkujouluihin. Täytyy vaikka yrittää myydä nämä. 

Eipä tässä muuta, kun olen pettynyt koko tähän päivään. Tuli ehkä turhin kirjoitus ikinä, mutta pitipä saaha tätä ärsytystä jotenkin purettua.

Voishan tähän loppuun piistää esille vaatteita, joita olen tällä hetkellä myymässä pois:
Sininen kangastakki kokoa: s!
Valkoinen pitsi juhlapaita kokoa: L, mutta vastaa enempi M!
Mustat revityt, risti niitti shortsit kokoa: 38!
Ja jos joku haluaa noi kultaiset korkkarit kokoa 38, mutta minusta vastaa kokoa 37. Niin lähtö hinta on 25€ (sisältää postimaksun!)

Punaista ja sinistä

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!

Päähän tässä kohta leviää. Nyt mietin oikasti, että miksen voinut vaan opiskella sen kolme vuotta, kun tuntuu nyt, että kaikki pitää tehdä aivan liian äkkiä. Meil on alle kuukausi nyt aikaa tehdä toi opinnäytetyö...KUUKAUSI! Mulla kesti ton aijemman opinnäytetyön tekeminen ainakin sen vuoden! Ja en oo vielkään löytänyt sitä työssäoppimis paikkaa, mitä nyt joulukuussa alkaa se 6kk kestonen työssäoppiminen...6KK! Kyllä tässä nyt tarvitaan joten ylenpää voimaa tai jotain, kun muutenkin on tää syysvasymys pääl + muu masistelu.

 

 Ainiin rahakin tuli, mutta se saman tien meni jipii.

Enpäs ainakaan juhli synttäreitäni.

 

Tässäpä kuitenkin tarjolla tuore asu-kuvanen haa!

 

Rillien hehkutusta jälleen. On ne niin ihanat. <3

 

Now you´re a million miles away

Vihaan maanantaita ja loppu viikkoa ja koko viikkoa nyt yleensäkkin. Voi luoja miten innolla sitä oottaa jo, että pääsee tosta koulusta eroon. Sitä mielummin lentelee pilvilinnoissa ja kuvittelee jo asuvansa muualla, kun Kajaanissa ja olis se vakituinen työpaikka, että pääsee tota opintolainaakin makselee pois. Olis tietenkin urheilullinen ja laiha. Unohtamatta tietenkään sitä pitkä-aikaista haavetta siitä, että omistaisin vielä joku kaunis päivä oman koiran.  Kuluis vaan tuo aika nopeammin.
Tuskin tälläkään alalla, jossa opiskelen, niin on mitään töitä tarjolla. Niin voin kuvitella itseni jossain pesemässä vessoja työkseni. Kamalin kauhu kuva ikinä!

Okei, maanantait eivät ole minun päiviä. Ei jaksa edes ajatella kovinkaan positiivisesti.
Joten loppuun jaan taas näitä mun erittäin mielenkiintoisia hyvä laatuisia kuviani.

Demi lehdessä oli tännäinen otsikko ja tämän otsikon perusteella ostin kyseisen lehden ja totesin, että oli iha kökkö juttu. En tuu ikinä oppii olemaan yksin niin, että nauttisin siitä enimmäkseen.

 

Ei... Se ei ole katulamppu, vaan ihan täysikuu. :)

 

Väsynyt simmuni.

 

Pitää taas koittaa kestää tää viikko. Ens viikolla olis sitten iha synttäritkin tiedossa, että voipi lähtee bailabailaa.



Inisen

"And if you feel a little left behind
We will wait for you on the other side..."

Viime aikoina on tuntunut hieman siltä, että jään kaikesta aina ulkopuolelle ja ketään ei kiinnosta tulla kylään jos kyselen. Hieman häiritseviä tuntemuskia jos näin voisi sanoa.  En kehtais aina olla se joka mankuu ihmisiä kylään tai jonnekkin yleensäkkin seuraks. Tää on taas niitä hetkiä milloin erityisesti tuntee itsensä todella yksinäiseksi ja miettii automaattisesti miksei mulla ole niitä ystäviä/kavereita enempää kuin kolme?  Toki siis olen iloinen siitä, että minulla ylipäätään on kavereita se kolme kappaletta. Joo ehkä lopetan tämän turhan ruikutuksen tähän.

 Terveisin yks joka on aina forever alone...

 

Mun korva... Tiedän on mielenkiintoinen kuva, mutta toi korvis on ihana.

 

 

Ei mikkään oo nyt hyvin

Ei mee hyvin ei mikkään. Ottaa taas niin aivoon kaikki asiat, että ei senkään puolesta oo pahemmin tehnyt mieli mitään kirjoitella, kun asiat on mitä on. Raha se tietenkin tässä nyt suurin ongelma on, että en tiedä enään onko mun järkeä jatkaa opiskelemista... 

 En kumminkaan halua tänne tulla valittaa kaikesta joten jaan tänne pari söpöä kuvaa taas Hosulista. Jotain piristävää siis!

<3

Tyhmää

Vihaan tällä hetkelläni kameraani... Ihan kökkö kakka, joka joutais jo tunkiolle.
Se ei muuta ossaa enään tehdä, kun kaikista kuvista iha plurripaskoja.. Ei oo tarpeeks pikseleitä ees lookibookkiin, että vois lisätä päivän asukuvia, mutta enpä sitten voikkaa... shit.

Lissäänpä sitten tänne suuntaan... Vois vaikka unohtaa aleostokset ja säästää rahaa uuteen kameraan.

 Tämän päivän asukuva.

On pikselimömmön näköstä, että ärsyttääpi... mur.

Muutenkin kyllä ärsyttää taas kaikki. Hiukset, oma paisunut vartaloni ja naama joka kukkii taas ihanasti... Ei oo kiva päivä. >'(