Exit

Aa! Haluan nyt leikata hiukset pois, kun kokeilin tälläistä kampausta ulos lähtiessä. Oli niin hyvä fiilis, että en tiedä haluanko edes kasvattaa hiuksia takas haha. Tosiaan kävin tässä kaverin kanssa viettämässä pikkulauantaita ulkona ja halusin laittautua yksinkertaisesti, mutta vähän poikamaisesti ja tämmönen asukokonaisuus sitten syntyi. Olin niin iloinen, kun kävin aamulla puntarilla ja huomasin, että olin laihtunut 4kg jee, mutta en kyllä omasta mielestäni näe mitään muutosta näin ulkoisesti. Kumminkin olen iloinen, että koko homma on kerrankin lähtenyt hyvin alkuun. Ihanne vartalon kuva kiiluu silmissäni ja haluan päässä siihen tulokseen niin kovasti, että haluaisin saada mahollisimman nopeasti tuloksia. Vaikka eihän sekään hyvä ole. Tärkeintähän tässä on saada pysyviä elämän muutoksia, että ei mee taas niin, että laihtuu kymmenen kiloo ja alkaa taas mässäilee vanhaan tapaan. 

Tuntuu myös, että on vähän jopa itsetuntokin kohonnut tässä, kun on joka päivä jaksanut treenata ja oon huomannut, että jaksan päivä päivältä enemmän. Vaikka nyt onki joka paikka niin vaan hemmetin jumissa, että pääsärkyjäkin tulee melkein jokapäivä, kun niska/hartia seutu on niin juntturassa. Viime viikolla tänne tuli myös talvi. Ois nyt voinut odottaa vaikka marraskuuhun, kun ei enään uskalla pyörällä mennä mihinkään. Tiet on niin mukavassa jäässä, että oon meinannut kävellenkin kaatua jo kolme, neljä kertaa. 

Kotonakin on taas viime aikoina kummitus häiriköinyt. On se vain kiva keräillä aamu neljän aikaan siihen, että makuuhuoneen ovi aukenee itsestään. Eikä se ovi voi mitenkään liikkua siitä ilman, että joku painaa ovenkahvaa alas... Tiedän koska oon nyt rassannut tota makkarin ovea ja ei se vaan liiku millään ilmavirran voimalla. Ahdistanut sitten nukkua, että oon pitänyt tyyliin kaikkia valoja vaan päällä. Pöljänä uskon siihen, että ei kukaan kummitus voi mulle mitään, että valo suojelee... Haha ja ikäähän mulla oli jo 24, että niin.
Kuitenkin enköhän mä nyt saa vähän paremmin nukuttua, kun tuli toi ukkokin viikonlopuksi kotia taas jee. 

Silmät aukes

Löysin tässä vahingossa mun iki vanhan muistitikun, jonka luulin jo kadonneen ikuisesti tai menneen rikki. Ihme kyllä tikku vielä toimi ja sisältä löyty pari kuvaa minun koulun aloituksesta ja ryhmäytymispäivästä. Olin kyllä niin ällikällä löytynä näistä kuvista, että ei voi muuta sanoa, kun huhuh!

Oltiin tosissaan koulun kanssa jossain leiripaikas vuonna 2011 ja mua ei kyllä vois näistä kuvista paljoo tunnistaa. Ihan kauheata miten paljon ihminen on muuttunut tuosta. Mulla oli silloin vielä suhteelisen pitkä letti ja en oikeasti ollut lihava! Vaan ihan normaalipainoinen ja uskottelin itselleni olevani hirveä läski. Ja tuoloinkin yritin laihduttaa tuosta väärillä keinoilla. Suoraan sanoen mulla oli ihan vääristynyt  kuva itsestäni. Nyt oikeastaan mulla aukes vasta silmät, kun näin monen vuoden jälkeen katson näitä kuvia. Vaikka tuntuu, että tuostakin ajasta on vain vähän aikaa. Näistä kuvista sai nyt uutta puhtia tavoitteisiin sillä tosiaankin haluan takaisin normaalipainoiseksi. Jos voisin palata takas tohon aikaan, niin huutaisin itselleni, että lopeta marmatus ja nauti elämästä. Nyt, kun mietin miten mä oon tullut tuosta tälläiseksi niin uskon, että se on osa tämän parisuhteen syytä. Sillä ei enään liikunutkaan niin kuin ennen tai syönyt terveelisemmin. Vaan kävi useammin ulkona syömässä ja liikkuminenkin vaihtui autoiluun enemmän. Tää oli taas mun hyperhienoista yölisistä kirjoituksista, kun ei taas vaihteeksi unta saa. 

Taas yks vuosi lisää

Eilen oli tosiaan minun syntymäpäivä ja vietin sen tosi mukavissa merkeissä kaverini kanssa. Ahdistuin jo aiempina viikkoina, että joudunko olemaan koko syntymäpäivän taas ihan yksin. Kaveri oli sitten kuitenkin suunitellut, että hän vie minut kiinalaiseen syömään ja sit muuten vain hengailtiin. Harmitti ettei mies ollut, kun ihan aamusta paikalla, kun etätöissä ompi. Oli ihana herätä siihen, että toinen oli tehnyt minulle aamupalaa ja keittänyt kahvia. Lunta kans satoi eilen siihen malliin, että olisin voinut jättää meikkaamatta, kun läksin ulos niin totta kai kaikki kajaalit valui pitkin poskia niin, että olin varmaan tosi sievän näköinen keskustassa heh.

Tuima ilme ja täs meikit synttäripäivästä. 

Sain myös pienen lahjan mieheltä josta tykkään todella paljon. Vaikka oonkin puutarhuri, niin mulla tuntuu ettei mikään huonekasvi pysy vuottakaan elossa paitsi kakstukset ja ne onkin mun lemppari kasveja myöskin siitä syystä. Ruokakin oli todella hyvää, että sai syyä ihtensä ihan ähkyyn. En kyllä eilen miettinytkään laihduttamista, kun ajattelin sitä, että tänään on lupa herkutella ja hemmotella itseään. Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella ihana päivä. 

Puhumalla siitä selviää

Oli tosiaan nyt se haastattelu ja uskalsin aukaista suuni lopussaan ja sanoa, että ei minua kyllä kiinnosta tämä työ ja selitin miksi. Selvisin! Vaikka jäi vähän kummallinen fiilis koko tilanteesta. Ei meistä kaikista ole puhelinmyyjiksi ja varsinkaan tälläisestä luurikammosesta kuin minä. Sitten tässä kotona vain ollu ja siivonnut asuntoa niin, että nyt on kädet kipeen ja himunen väsymys päällä. Saatiin vihdoin vessa kuntoon ja vesikin kulkee taloon jee. Se ihana tunne, kun saa hanasta kylmää ja kuumaa vettä ah. Tässä nyt pitäis jaksaa valvoo yö, kun mies tuloo tänään kolmen aikaan yöstä kotiin ja ei tietenkään hänellä voi olla kotiavaimia mukana. Pitäiskö mennä vain piruutta nukkumaan niin oppis ottamaan avaimet mukaansa... No ei. Koitetaan nyt valvoo. Tuli tässä muuten mieleen, että ensimmäistä kertaa elämässä ihan tosissaan harmittaa, kun hiukset kasvaa. Pitäis taas olla varaamassa parturia, että sais tuota sivu puolta päästä lyhennettyä. Tai sitten pyydän anoppia ajamaan koko sivun kaljuksi. Oon nyt tykästyny tähän niin paljon, että en haluais ainakaan heti kasvattaa pois. On muuten myös ollu tässä hirvee uuden lävistyksen himotus päällä, mutta sitten oon ajatellut sitä, että oon jo tämän ikäinen vanhus. Niin kehtaako sitä enään mitään lävistyksiä hommata. Tai no onko se paha jos hommais uudet korvalävistykset. Minullahan oli joskus ylä-korvassa rinkula, mutta otin sen muutamia vuosia sitten pois, kun koin olevani liian vanha siihen. Nyt sitten kuitenkin haluaisin sen takaisin hah.
Niin, että koita nyt ihminen päättää.

Kuva: We heart it

Losing Sleep

En taas vaihteeksi saa unta ja aamulla pitäisi olla ylhäällä ainakin ennen kymmentä, että kerkiän kaverin kanssa lenkille. Hienoa mennä sitten urheilee yön valvoneena. Ylihuomenna olisi haastattelu sinne puhelinmyyntityöhön mikä ahdistaa niin suunattomasti. Varmaan siksi mä en saa edes nyt unta. Plus mä luulen oikeasti, että täällä meidän asunnossa kummittelee. Vai miksi muuten suljetut ovet aukenee itsestään auki? Tuskin kävelen unissanikaan. Okei olen harrastanut sitä ihan pienenä, mutta en nyt näin aikuisena. 

Tuohon puhelinmyyntityöhön palaten, niin miksi hitossa mä saan vaan haastatteluja siihen työhän!? Kokeiltu on pari kertaa jo sitä työtä ja se ei oo tälläiselle herkälle ihmiselle hyvä. Mä en edes tavallaan hakenut tähän, vaan luulin hakeneeni ihan asiakaspalvelu työtä jonku vuokrafirman kautta, mutta kas kummaa mitä se sit olikin paskaa. Tyyppi joka soitti tästä ei edes kuunellut, kun mä piipitin puhelimeen et on puhelinkammoa ja huonoja kokemuksi. Ei vaan kuunella ja mennään varataan toiselle haastattelu aika. Stressaa niin vaan paljon, että en tiedä saisinko mä vain olla menemättä sinne. Soittaa, kun en edes uskalla niin en tiedä mitä tehdä. Hitto on mulla ongelmat. Välillä tekisi niin itkeä tätä elämän vääryyttä. Miksi kävin kaks alaa aivan turhaan? Miksi ei pääse mihinkään töihin ilman työkokemusta? Miten mä saan työkokemusta ilman töitä? Mikä tätä yhteiskuntaa riivaa? Mä en välillä näe mitään pointtia tässä elämässä. Kyllä niitä unelmia on/oli. Tää paikkakunta tukahduttaa mut kyllä tälle sijoilleen. Nyt kyllä tuli aivotonta avautumista, muttä mitä nyt voi odottaakkaan tähän kellon aikaan. 

I lose interest when I get ignored

Hienoa! Ja taas kuukausi pujahti ohitse ja ollaankin jo lokakuussa. Jos mä vaikka silmiä räpsyttäisin niin oltaisiinko jo sitten huhtikuussa? En tiedä taas. Tuntuu, että kuukaudet menee salaman nopeasti ohitse, kun elämässä ei juuri mitään tapahdu. Tässä odotellaan muutoksia aisioihin, vaan ei ole vielä kuulunut mistään mitään. Synttäritkin olisi ens viikolla, mutta olen koittanut olla vaan miettimättä asiaa. Yks päivähän se on vain muiden joukossa. Olishan se ihanaa viettää synttäreitä omien läheisten kanssa. Vaan joka iikka asuu niin helvetin jeerassa. Mieskin on silloin etätöissä muualla, että en tiedä kaipa mä viihdytän itseäni katsomalla Teini-ikäisiä mutanttininja kilpikonnia ja mussuttamalla suklaata. 

Tytöt ainakin on kotona viihdyttämässä minua. Vaikka mä yritän joka päivä heitä käsitellä ja jutustella, niin eivät kyllä vieläkään pahemmin tykkää kädellä olla. Vaan puremaan alkavat tai rimpuilevat. Yli vuoden ikäisenähän me tytöt hankittiin, että huomaa sen ettei ole aijemmat omistajat paljoa käsitelleet. Tiedä sitten kesyyntyvätkö täysin, mutta ompa heitä ilo katsellakkin ja fiksuja ovat, kun hoksaavat aina milloin olen tulossa antamaan tuoreruokaa, kun heti tulevat oottelemaan paikalle ja herkut saatuaan menevät aina eri nurkkiin syömään, ettei tulisi ruuasta tappelua. Melko pullukoita kyllä ovat, että on ainakin hyvin ruokittu. Tässä miettinyt, että tilaisin jyrsiä-aitauksen, niin voisin antaa enemmän liikkuma tilaa terraarion ulkopuolellekkin. 

Saunalahden puhelinmyyjät nyt kiusaavat minua oikeen urakalla, että pitää tästä seuraavaksi lähteä ihan liikkeeseen juttelemaan liittymistä. Ei yhtään huvittais tuonne synkkään ilmaan mennä, mutta saanpaha samalla vähän jotain liikuntaa. Yrittänyt tässä taas palata muka terveemälle linjalle, vaikka nyt viikonloppuna mies tarjosi mulle ruuan amarillossa haah. Noh, eikun ulos ja liikkeelle.