En taas vaihteeksi saa unta ja aamulla pitäisi olla ylhäällä ainakin ennen kymmentä, että kerkiän kaverin kanssa lenkille. Hienoa mennä sitten urheilee yön valvoneena. Ylihuomenna olisi haastattelu sinne puhelinmyyntityöhön mikä ahdistaa niin suunattomasti. Varmaan siksi mä en saa edes nyt unta. Plus mä luulen oikeasti, että täällä meidän asunnossa kummittelee. Vai miksi muuten suljetut ovet aukenee itsestään auki? Tuskin kävelen unissanikaan. Okei olen harrastanut sitä ihan pienenä, mutta en nyt näin aikuisena.
Tuohon puhelinmyyntityöhön palaten, niin miksi hitossa mä saan vaan haastatteluja siihen työhän!? Kokeiltu on pari kertaa jo sitä työtä ja se ei oo tälläiselle herkälle ihmiselle hyvä. Mä en edes tavallaan hakenut tähän, vaan luulin hakeneeni ihan asiakaspalvelu työtä jonku vuokrafirman kautta, mutta kas kummaa mitä se sit olikin paskaa. Tyyppi joka soitti tästä ei edes kuunellut, kun mä piipitin puhelimeen et on puhelinkammoa ja huonoja kokemuksi. Ei vaan kuunella ja mennään varataan toiselle haastattelu aika. Stressaa niin vaan paljon, että en tiedä saisinko mä vain olla menemättä sinne. Soittaa, kun en edes uskalla niin en tiedä mitä tehdä. Hitto on mulla ongelmat. Välillä tekisi niin itkeä tätä elämän vääryyttä. Miksi kävin kaks alaa aivan turhaan? Miksi ei pääse mihinkään töihin ilman työkokemusta? Miten mä saan työkokemusta ilman töitä? Mikä tätä yhteiskuntaa riivaa? Mä en välillä näe mitään pointtia tässä elämässä. Kyllä niitä unelmia on/oli. Tää paikkakunta tukahduttaa mut kyllä tälle sijoilleen. Nyt kyllä tuli aivotonta avautumista, muttä mitä nyt voi odottaakkaan tähän kellon aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti