Oli tosiaan nyt se haastattelu ja uskalsin aukaista suuni lopussaan ja sanoa, että ei minua kyllä kiinnosta tämä työ ja selitin miksi. Selvisin! Vaikka jäi vähän kummallinen fiilis koko tilanteesta. Ei meistä kaikista ole puhelinmyyjiksi ja varsinkaan tälläisestä luurikammosesta kuin minä. Sitten tässä kotona vain ollu ja siivonnut asuntoa niin, että nyt on kädet kipeen ja himunen väsymys päällä. Saatiin vihdoin vessa kuntoon ja vesikin kulkee taloon jee. Se ihana tunne, kun saa hanasta kylmää ja kuumaa vettä ah. Tässä nyt pitäis jaksaa valvoo yö, kun mies tuloo tänään kolmen aikaan yöstä kotiin ja ei tietenkään hänellä voi olla kotiavaimia mukana. Pitäiskö mennä vain piruutta nukkumaan niin oppis ottamaan avaimet mukaansa... No ei. Koitetaan nyt valvoo. Tuli tässä muuten mieleen, että ensimmäistä kertaa elämässä ihan tosissaan harmittaa, kun hiukset kasvaa. Pitäis taas olla varaamassa parturia, että sais tuota sivu puolta päästä lyhennettyä. Tai sitten pyydän anoppia ajamaan koko sivun kaljuksi. Oon nyt tykästyny tähän niin paljon, että en haluais ainakaan heti kasvattaa pois. On muuten myös ollu tässä hirvee uuden lävistyksen himotus päällä, mutta sitten oon ajatellut sitä, että oon jo tämän ikäinen vanhus. Niin kehtaako sitä enään mitään lävistyksiä hommata. Tai no onko se paha jos hommais uudet korvalävistykset. Minullahan oli joskus ylä-korvassa rinkula, mutta otin sen muutamia vuosia sitten pois, kun koin olevani liian vanha siihen. Nyt sitten kuitenkin haluaisin sen takaisin hah.
Niin, että koita nyt ihminen päättää.
Kuva: We heart it
Niin, että koita nyt ihminen päättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti