Vuosi 2014

Ajattelin jälleen taas nopeasti kyhätä tälläisen vuosikatsauksen tästä vuodesta. Näistä nyt ei tullut niin hienoja, kun viime vuodesta. Huomasin tässä, että en pahemmin ole edes kameralla kuvaillut tänä vuonna, mitä vertaa viime vuoteen. Tai tuntuu, että viime vuonna tapahtui paljon enemmän mitä tänä vuonna. Varmaan siksi tuntuikin, että meni hirmu nopeasti vuosi ohitse. 

Tammikuussa muutimme toiseen yhteiseen asuntoomme ukkoni kanssa. Oli hirveetä stressiä yllä ja hässäkkää, kun heti joulun jälkeen piti hopulla siirtyä toiseen paikkaan.Vietin uuden vuoden silloisten ystävien kanssa ja kävimme katsomassa keskustassa raketteja. Testasin myös uutta hiusväriä mikä osoittautui surkeimiksi hiusväreiksi mitä oon koskaan kokeillut. Ei ainakaan minun hiuksiini tarttunut. 

Pikkuiselle Zipolle saimme hommattua suuremman terraarion. Innostuin jälleen liikunnasta ja laihduttamisesta sekä ulkoilin enemmän. Käytiin kavereiden kanssa nuotiolla makkarat polttelemassa ja odotin jo innolla kesää sekä stressasin tulevaisuutta. 

Kävimme katsomassa ukon ja kaverini kanssa Santa Cruz:in keikkaa. Vaihteeksi murehdin hiuksistani ja väri vaihtui blondista violettiin ja mietin jo pääni kynimistä lyhyeksi.

Tässä kuussa oli ikean reissu taas ja tuli ostettua kaikkea turhaa hömppää. Kävin leikkuuttaa hiukset ja en ollut loppupeleissä tyytyväinen kampaukseeni. Vaan innolla odottelin hiusten kasvua. Kävin katsomassa The blankon keikkaa ja olin koko keikan jälkeen ihan kieroksilla, kun en ollut osannut odottaa mitään niin hyvää musiikkia. Kävin myös huvikseen kaverin kanssa iisalmessa pyörimässä. 

Vappu tuli vietettyä kaverin kanssa mökkillä bailatessa Vuokatissa. Kesä tuntu olevan jo ja yritin laihduttaa jälleen. Kavereiden kanssa kävimme piknikillä linnan raunioilla. Pikkuinen rakas Zippo menehtyi ja terraario näytti hyvin tyhjältä ja kolkolta. 

Kesäkuussa aloin pitkästä aikaa lukemaan taas paljon eri kirjoja ja hiusten värit vaihtu pinkistä vaaleanpunaiseen. Kotiimme myös saapui gerbiili sisarukset Tiuhti ja Viuhti.

Hiusten väri taas vaihtui tumman violettiin ja siitä sitten ruskeaan, mutta en taas kovin kauaa viihtynyt tummassa värissä. Elelin taas yksikseni kotona, kun ukkelilla alkoi etelässä työt. Odotin vain innolla ens kuuta, että pääsin näkemään perhettäni. 

Elokuussa mentiin käymään vanhalla kotipaikkakunnallani Kuusamossa ja näkösteltiin perhettä ja isosiskon pientä Ronja vaavia varsinkin, kun en ollut häntä sitä ennen kertaakaan nähnyt ja jännitin jopa pienen näkemistä. Hiusten väri vaihtui elokuussa takas blondiin ylläri lylläri. Osallistuin mukaan kutsumua kampanjaan.

Kävin taas parturissa ja leikkuutin sivukaljun. Ukkolla alkoi taas etätyöt ja olin jälleen yksin ja vieläpä meijä vessaa oli remontissa tämän koko kuukauden ajan. Elin ilman vettä koko sen ajan ja oli se melkoista selviytymistä. Tunsin olevani tosi yksinäinen ja haaveilin täältä muuttoa muualle.

Vietin synttäreitäni rennosti ystäväni kanssa ja kävimme kiinalaisessa syömässä. Fiilistelin treenaamisen ja laihdutuksen tuloksia ja ensilumikin tuli jo lokakuussa. 

Olin jo kyllästynyt vaaleaan hiuskuontalooni ja tahdoin kunnolla repästä. Joten tilasin pari putelia eri sinisen sävyjä  joista sekoitin oman sävyni. Ihastuin kunnolla tähän väriin, että taitaa olla yks minun suosikki väreistä. Ukkolla loppu etätyöt ja hän palasi taas kotiin ja olin siitä iloinen.

Vietimme ukon kanssa 5-vuotis päivää. Joulu oltiin täällä meillä sisärusteni kesken ja oli oikein mukava joulu. Ainakin vähemällä stressillä selvittiin. 

Tässäpä tämä nyt oli. Jälleen kerran toivon, että ens vuonna olisi enempi toimintaa ja meininkiä. 

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Tapaninpäivä

Eipä oikeastaan tullut tänään tehtyä taas yhtikäs mitään. Paitsi kotona vaan kuvailtu kaikkea mahollista randomia. Tylsyyttäni laittaiduinkin ja yritin kokella erillaista meikkiä. Lopputulos oli kuitenkin kutakuinkin sama mitä yleensä. Mitä nyt silmien rajaukset saatto olla paksummat hah. Sain joululahjaksi anopiltani tuolaisen ihanan unisiepparin, kun olen aika paljon kertonut näkeväni paljon painajaisia. Näinpä kuitenkin viimeyönä silti pahaa unta jättimäisestä sähköankeriaasta, joka yritti syödä mun lampaat.. eh. Huomenna pitäis olla kaupatkin taas auki hip hurraa! Hassua, että ei oo muuten tehnyt mieli käydä ollenkaan pihalla syystä, että kaikki paikat on kiinni. 

Tässä nyt siemailtu punaviini glögiä ja naureskeltu hauskoille youtube videoille. Huomenna jos ihan oikeasti kävis tuolla ulkonakin pyörimässä. Kohta tässä ollan mökkihöperöitä kaikkia. 

Christmas!

Eipä ole tullut vähään aikaan taas tänne mitään kirjoiteltua, kun on ollut kaikenlaista kiirettä ja vilskettä kerrankin. Tai no ehkä liiottelen... Oikeasti olen ollut vain hemmetin väsynyt, kun aloitin ammattistartti homman. Vaikka työpäivät eivät ole, kun vain sen kuus tuntia. Niin tuntuu ettei voimavarat riitä töitten jälkeen enään mihinkään. Tähän päälle sitten se, että järkkäsin perheelleni joulun taas, että taidan nukkua sata vuotta, kun sisarukset on menneet pois.

Meillä tuli rakkaan kanssa tässä kuussa 5-vuotta täyteen. Kävimme syömässä amarillossa ja vietimme ihanan leffa/mättöillan kotona. Aluksihan oli hirmuset suunitelmat viitospäivän kunniaksi, mutta lopulta vaan päädyttiin olemaan rennosti kahdestaan ja ihan hyvä niin. 

Käytiin hakemassa pienempi kuusi mitä viime jouluna oli, kun ei kämppään suurempaa olis mahtunutkaa mutta ihan sievä oli tämäkin kuusi ja lahjoja tuli edellistä kertaa enemmän kuusen alle. Harmi että ei tullut jouluaattona otettua kuvia sen enempää, mitä nyt vaan toi kuusi kuva ja jonkun päivän koti/olo asukuva. 

Tänään ollaan vain perheen kesken öllötelty sisällä ja katsottu erillaisia elokuvia. Huomenna on kyllä pakko mennä ulos jotain tekemään, kun muuttuu muuten mökkihöperöksi täällä. Käytiin sen verran ukon kanssa ulkona, että katsottiin onko mikään paikka auki ja olihan se apsi. Otin sitten pari kuvaa vimpelinlammesta. Nyt ei muuta, kuin vielä hyvää joulua ja uudet vuodet!

I imagining something

Ensimmäinen päivä joulukuuta ja heti aloitin vimmalla laittelee kotia kivaksi. Sopivasti saapui myös noi jotexilta tilaamani verhotkin. Huvittaa, kun nyt vasta hoksin, että meillä näköjään lintuteema jatkuu vieläkin olohuoneen verhoissa. No ei se haittaa, kun tilasin noi verhot myös sillä, että ne ei ole kuitenkaan liian jouluiset, että voipi pitää ikkunoilla vaikka koko talven jos huvittaa.

 Tänään pitäisi lähtee kohta kävelee tykäriin ja kumppanikseen, kun aloitan keskiviikkona tykärin kautta kuukauden kestävän jonkin sortin työkokeilu homman. Missä mulle etsitään joku työpaikka ja toivottavasti saisin sen kuukauden jälkeen jatkaa siellä hommia. Jos nyt ihan oikein ymmärsin ton toiminnan, mutta oon ollut pitkästä aikaa ihan innostunutkin, kun tuntuu et jotain toimintaa kuitenkin. Saa taas jotain rutiiniakin tähän elämään, kun päivät on kaheksasta kahteen, että ihan  mukavan lyhyitä päiviä. Katsotaan sit kuukauden päästä mitkä on fiilikset, mutta nyt oon kumminkin ihan innoissani ja piän peukkua, että menee kaikki hyvin. Nyt pitää kuitenkin alkaa tästä juosta sinne.

Love like you never loved

Pitkästä aikaa taas muistan tämän bloginkin, että niin voishan tännekin jotain päivitellä. On viime aikoina ollut vähän ristiriitaisia fiiliksiä, että onko nyt kivaa et miehellä loppui työt ja hän palasi takasi kotia vai sit ei. Kerkesin jo toisaalta tottua tähän yksin oloon ja hiljaisuuteen. Nyt ukkeli on päivittäin soitellut kitaraa ja vinyylitkin raikaa taas päivittäin. No pitää vain tottua taas. Viime aikoina olen myös kokeillut erilaisia kynsilakkoja taas kynsiini ja alan jopa erottaa surkean laatuiset lakat toisistaan, mutta en silti lähtis ostamaan yli viiden euron lakkaa. Surkea lakkaaja kyllä edelleenkin olen. Epäonnistuin kiharoiden suhteen nyyh, kun kokeilin taas pitkästä aikaa paplareilla tehdä kiharoita, mutta hyvä jos sain sitten ne irti hiuksistani. Piti itkua piätellä ja repiä ne väkisin päästäni niin, että varmaan lähti puolet hiuksista taas. Enpä enään ikinä kokeile paplareita. Huomaan myös, että vaikka olis miten paksu kerros pakkelia naamalla niin kyllä silti huomaa kasvoista sen, että on tullut valvottua öitä viime aikoina. Ukkelin ja miu vuosipäiväkin lähenee ja vähän jänskättää, että mitä tehdään. Olis kiva mennä vaikka katsomaan se viimeinen Hobitti elokuva. 

Jeejee! Kohta on joulu. :)

Riikinkukko

Eilinen päivä oli kyllä minun osalta kiva päivä siten, että uudet hiusvärini saapuivat jee. Kyllä cybershopissa on muutenkin aina ollut tosi nopeat lähetykset. Kaverini oli niin ihana, että värjäsikin vielä eilen mun pään näillä väreillä. Sekoitin hieman sekaan tota sky blueta ja pikkaisen hoitoainetta ja ihan hyvä värihän siitä tuli. Näyttää vähän siltä, kuin minulla olisi raitoja, mutta ihan itsestään ne tähän päähän syntyi. 

Tykkään kyllä hirmuisesti tästä väristä. Taitaa olla nyt yks suosikeistani. Tahtoisin vain kovasti nyt päästä taas parturiin tai jonkun osaavan käsittelyyn, että sais tämän sivutukan puolen lyhyeksi. On ihan tajuttoman nopeesti päässyt kasvamaan ja samoten etuhiukset.Täällä oli tällä viikolla myös lumimyrsky yöllä. Valvoin taas koko yön niin koitin ottaa kuvaa, kun tosissaan lunta tuli taivaalta, kun viimeistä päivää. Olihan siitä lehteenkin kirjoitettu, että joku ennätysmäärä tänne satoi. 

Yöllä näytti tältä ja sitten aamulla tältä. 

Yön ajan mä kuulin, kun aura-autot vaan jyrisi menemään. Enkä mä nyt usko, että ihan heti ois sulamassa poiskaan tuomonen määrä lunta. Varsinkaan, kun kuulin, että oli luvattu jo 20 astetta pakkasta yöksi jee. Eilen tuntui siltä, että olenpas hirvittävän suosittu, kun parikin ihmistä kyseli kuulumisia ja halusi nähdä. Mulla oli kuitenkin sillä hetkellä muuta tekemistä. Niin nyt tänäpäivänä ei ole kukaan pistänyt mitään viestiä, kun oliskin aikaa haha. Aina sama homma, mutta joo... En kyllä valitakkaan jos saan nyt olla yksin. Sain hirmu hyvän mielen tänään siitä, kun sovitin yhtiä housuja päälle, jotka ei oo mulle mahtuneet ainakaan yli vuoteen. Koska omaan mahti muhkeat reidet, mutta nyt ku sovitin niin mahtuivat! Vaikka en ole ollenkaan ollut tällä viikolla niin aktiivinen liikunnan suhteen. Kiva kuitenkin huomata tälläisiä pieniä muutoksia. Nyt vois lähtee tonne ulos kylmään käymään kaupas hyrr. 

Boring night

Minä olen kyllä yks maailman surkeimista kynsien lakkaajista ikinä. Vaikka tykkäänkin hamstrata erilaisia lakkoja kaapit, lokerot täyteen. Eipä ole enempää kuvia tarjolla, kun tämä minun yöllinen kuva kynsistäni. Sain inspiraation tulevista hiusväreistä mitä miun hiuksiin joskus tulloo. Tilasin tänään cybershopista uudet värit, että nyt pitäis malttaa odotella niitä. On näissä vaaleissa hiuksissa niin mahdottoman vaikeaa pysyä, kun kyllästyy niin nopeasti, mutta yllättävän pitkään oon jaksanut nyt olla värjäämättä  hyvä minä. Tässä sain pudotettua kiloja 5 ja nyt taas viikonloppuna sain takas kilon. Ärsyttää hieman tämä jojoilu, kun aina miehen tultaessa kotiin niin menee syömiset ihan sekaisin. Sitä mennään ostetaan kaiken maailman herkkuja ja ei liikuta ollenkaan ja se sitten kostautuu seuraavalle viikolle. Eikä sitä voi syyttää kun ihteään, kun ei ollenkaan osaa mitään kontrollia pitää. Tässä jo aloittanut viikonloppuun valmistumisen henkisesti, että nyt pitäisi tän rytmin eikä taas hukkais sitä.  Nyt on vasta marraskuun alku ja mä oon jo pikkuisen alkanut hurahtaa joulufiilistelyyn, mutta mä voin syyttää tästä noita kauppoja. Sillä nyt on jo kaiken maailman joulusuklaat ja koristeet myynnissä, että ei voi tälle tunteelle mitään. Tekis mieli koko kämppä jo koristella, mutta jos nyt kärvistelis edes tämän kuun loppupuolelle. Joulu varmaan vietetään taas täällä meidän luona, että olen jo alkanut miettiä jouluruokaa, että mitäs sitä tälle vuodelle tekis ja ostelis... Joo nyt on marraskuu. 

Exit

Aa! Haluan nyt leikata hiukset pois, kun kokeilin tälläistä kampausta ulos lähtiessä. Oli niin hyvä fiilis, että en tiedä haluanko edes kasvattaa hiuksia takas haha. Tosiaan kävin tässä kaverin kanssa viettämässä pikkulauantaita ulkona ja halusin laittautua yksinkertaisesti, mutta vähän poikamaisesti ja tämmönen asukokonaisuus sitten syntyi. Olin niin iloinen, kun kävin aamulla puntarilla ja huomasin, että olin laihtunut 4kg jee, mutta en kyllä omasta mielestäni näe mitään muutosta näin ulkoisesti. Kumminkin olen iloinen, että koko homma on kerrankin lähtenyt hyvin alkuun. Ihanne vartalon kuva kiiluu silmissäni ja haluan päässä siihen tulokseen niin kovasti, että haluaisin saada mahollisimman nopeasti tuloksia. Vaikka eihän sekään hyvä ole. Tärkeintähän tässä on saada pysyviä elämän muutoksia, että ei mee taas niin, että laihtuu kymmenen kiloo ja alkaa taas mässäilee vanhaan tapaan. 

Tuntuu myös, että on vähän jopa itsetuntokin kohonnut tässä, kun on joka päivä jaksanut treenata ja oon huomannut, että jaksan päivä päivältä enemmän. Vaikka nyt onki joka paikka niin vaan hemmetin jumissa, että pääsärkyjäkin tulee melkein jokapäivä, kun niska/hartia seutu on niin juntturassa. Viime viikolla tänne tuli myös talvi. Ois nyt voinut odottaa vaikka marraskuuhun, kun ei enään uskalla pyörällä mennä mihinkään. Tiet on niin mukavassa jäässä, että oon meinannut kävellenkin kaatua jo kolme, neljä kertaa. 

Kotonakin on taas viime aikoina kummitus häiriköinyt. On se vain kiva keräillä aamu neljän aikaan siihen, että makuuhuoneen ovi aukenee itsestään. Eikä se ovi voi mitenkään liikkua siitä ilman, että joku painaa ovenkahvaa alas... Tiedän koska oon nyt rassannut tota makkarin ovea ja ei se vaan liiku millään ilmavirran voimalla. Ahdistanut sitten nukkua, että oon pitänyt tyyliin kaikkia valoja vaan päällä. Pöljänä uskon siihen, että ei kukaan kummitus voi mulle mitään, että valo suojelee... Haha ja ikäähän mulla oli jo 24, että niin.
Kuitenkin enköhän mä nyt saa vähän paremmin nukuttua, kun tuli toi ukkokin viikonlopuksi kotia taas jee. 

Silmät aukes

Löysin tässä vahingossa mun iki vanhan muistitikun, jonka luulin jo kadonneen ikuisesti tai menneen rikki. Ihme kyllä tikku vielä toimi ja sisältä löyty pari kuvaa minun koulun aloituksesta ja ryhmäytymispäivästä. Olin kyllä niin ällikällä löytynä näistä kuvista, että ei voi muuta sanoa, kun huhuh!

Oltiin tosissaan koulun kanssa jossain leiripaikas vuonna 2011 ja mua ei kyllä vois näistä kuvista paljoo tunnistaa. Ihan kauheata miten paljon ihminen on muuttunut tuosta. Mulla oli silloin vielä suhteelisen pitkä letti ja en oikeasti ollut lihava! Vaan ihan normaalipainoinen ja uskottelin itselleni olevani hirveä läski. Ja tuoloinkin yritin laihduttaa tuosta väärillä keinoilla. Suoraan sanoen mulla oli ihan vääristynyt  kuva itsestäni. Nyt oikeastaan mulla aukes vasta silmät, kun näin monen vuoden jälkeen katson näitä kuvia. Vaikka tuntuu, että tuostakin ajasta on vain vähän aikaa. Näistä kuvista sai nyt uutta puhtia tavoitteisiin sillä tosiaankin haluan takaisin normaalipainoiseksi. Jos voisin palata takas tohon aikaan, niin huutaisin itselleni, että lopeta marmatus ja nauti elämästä. Nyt, kun mietin miten mä oon tullut tuosta tälläiseksi niin uskon, että se on osa tämän parisuhteen syytä. Sillä ei enään liikunutkaan niin kuin ennen tai syönyt terveelisemmin. Vaan kävi useammin ulkona syömässä ja liikkuminenkin vaihtui autoiluun enemmän. Tää oli taas mun hyperhienoista yölisistä kirjoituksista, kun ei taas vaihteeksi unta saa. 

Taas yks vuosi lisää

Eilen oli tosiaan minun syntymäpäivä ja vietin sen tosi mukavissa merkeissä kaverini kanssa. Ahdistuin jo aiempina viikkoina, että joudunko olemaan koko syntymäpäivän taas ihan yksin. Kaveri oli sitten kuitenkin suunitellut, että hän vie minut kiinalaiseen syömään ja sit muuten vain hengailtiin. Harmitti ettei mies ollut, kun ihan aamusta paikalla, kun etätöissä ompi. Oli ihana herätä siihen, että toinen oli tehnyt minulle aamupalaa ja keittänyt kahvia. Lunta kans satoi eilen siihen malliin, että olisin voinut jättää meikkaamatta, kun läksin ulos niin totta kai kaikki kajaalit valui pitkin poskia niin, että olin varmaan tosi sievän näköinen keskustassa heh.

Tuima ilme ja täs meikit synttäripäivästä. 

Sain myös pienen lahjan mieheltä josta tykkään todella paljon. Vaikka oonkin puutarhuri, niin mulla tuntuu ettei mikään huonekasvi pysy vuottakaan elossa paitsi kakstukset ja ne onkin mun lemppari kasveja myöskin siitä syystä. Ruokakin oli todella hyvää, että sai syyä ihtensä ihan ähkyyn. En kyllä eilen miettinytkään laihduttamista, kun ajattelin sitä, että tänään on lupa herkutella ja hemmotella itseään. Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella ihana päivä. 

Puhumalla siitä selviää

Oli tosiaan nyt se haastattelu ja uskalsin aukaista suuni lopussaan ja sanoa, että ei minua kyllä kiinnosta tämä työ ja selitin miksi. Selvisin! Vaikka jäi vähän kummallinen fiilis koko tilanteesta. Ei meistä kaikista ole puhelinmyyjiksi ja varsinkaan tälläisestä luurikammosesta kuin minä. Sitten tässä kotona vain ollu ja siivonnut asuntoa niin, että nyt on kädet kipeen ja himunen väsymys päällä. Saatiin vihdoin vessa kuntoon ja vesikin kulkee taloon jee. Se ihana tunne, kun saa hanasta kylmää ja kuumaa vettä ah. Tässä nyt pitäis jaksaa valvoo yö, kun mies tuloo tänään kolmen aikaan yöstä kotiin ja ei tietenkään hänellä voi olla kotiavaimia mukana. Pitäiskö mennä vain piruutta nukkumaan niin oppis ottamaan avaimet mukaansa... No ei. Koitetaan nyt valvoo. Tuli tässä muuten mieleen, että ensimmäistä kertaa elämässä ihan tosissaan harmittaa, kun hiukset kasvaa. Pitäis taas olla varaamassa parturia, että sais tuota sivu puolta päästä lyhennettyä. Tai sitten pyydän anoppia ajamaan koko sivun kaljuksi. Oon nyt tykästyny tähän niin paljon, että en haluais ainakaan heti kasvattaa pois. On muuten myös ollu tässä hirvee uuden lävistyksen himotus päällä, mutta sitten oon ajatellut sitä, että oon jo tämän ikäinen vanhus. Niin kehtaako sitä enään mitään lävistyksiä hommata. Tai no onko se paha jos hommais uudet korvalävistykset. Minullahan oli joskus ylä-korvassa rinkula, mutta otin sen muutamia vuosia sitten pois, kun koin olevani liian vanha siihen. Nyt sitten kuitenkin haluaisin sen takaisin hah.
Niin, että koita nyt ihminen päättää.

Kuva: We heart it

Losing Sleep

En taas vaihteeksi saa unta ja aamulla pitäisi olla ylhäällä ainakin ennen kymmentä, että kerkiän kaverin kanssa lenkille. Hienoa mennä sitten urheilee yön valvoneena. Ylihuomenna olisi haastattelu sinne puhelinmyyntityöhön mikä ahdistaa niin suunattomasti. Varmaan siksi mä en saa edes nyt unta. Plus mä luulen oikeasti, että täällä meidän asunnossa kummittelee. Vai miksi muuten suljetut ovet aukenee itsestään auki? Tuskin kävelen unissanikaan. Okei olen harrastanut sitä ihan pienenä, mutta en nyt näin aikuisena. 

Tuohon puhelinmyyntityöhön palaten, niin miksi hitossa mä saan vaan haastatteluja siihen työhän!? Kokeiltu on pari kertaa jo sitä työtä ja se ei oo tälläiselle herkälle ihmiselle hyvä. Mä en edes tavallaan hakenut tähän, vaan luulin hakeneeni ihan asiakaspalvelu työtä jonku vuokrafirman kautta, mutta kas kummaa mitä se sit olikin paskaa. Tyyppi joka soitti tästä ei edes kuunellut, kun mä piipitin puhelimeen et on puhelinkammoa ja huonoja kokemuksi. Ei vaan kuunella ja mennään varataan toiselle haastattelu aika. Stressaa niin vaan paljon, että en tiedä saisinko mä vain olla menemättä sinne. Soittaa, kun en edes uskalla niin en tiedä mitä tehdä. Hitto on mulla ongelmat. Välillä tekisi niin itkeä tätä elämän vääryyttä. Miksi kävin kaks alaa aivan turhaan? Miksi ei pääse mihinkään töihin ilman työkokemusta? Miten mä saan työkokemusta ilman töitä? Mikä tätä yhteiskuntaa riivaa? Mä en välillä näe mitään pointtia tässä elämässä. Kyllä niitä unelmia on/oli. Tää paikkakunta tukahduttaa mut kyllä tälle sijoilleen. Nyt kyllä tuli aivotonta avautumista, muttä mitä nyt voi odottaakkaan tähän kellon aikaan. 

I lose interest when I get ignored

Hienoa! Ja taas kuukausi pujahti ohitse ja ollaankin jo lokakuussa. Jos mä vaikka silmiä räpsyttäisin niin oltaisiinko jo sitten huhtikuussa? En tiedä taas. Tuntuu, että kuukaudet menee salaman nopeasti ohitse, kun elämässä ei juuri mitään tapahdu. Tässä odotellaan muutoksia aisioihin, vaan ei ole vielä kuulunut mistään mitään. Synttäritkin olisi ens viikolla, mutta olen koittanut olla vaan miettimättä asiaa. Yks päivähän se on vain muiden joukossa. Olishan se ihanaa viettää synttäreitä omien läheisten kanssa. Vaan joka iikka asuu niin helvetin jeerassa. Mieskin on silloin etätöissä muualla, että en tiedä kaipa mä viihdytän itseäni katsomalla Teini-ikäisiä mutanttininja kilpikonnia ja mussuttamalla suklaata. 

Tytöt ainakin on kotona viihdyttämässä minua. Vaikka mä yritän joka päivä heitä käsitellä ja jutustella, niin eivät kyllä vieläkään pahemmin tykkää kädellä olla. Vaan puremaan alkavat tai rimpuilevat. Yli vuoden ikäisenähän me tytöt hankittiin, että huomaa sen ettei ole aijemmat omistajat paljoa käsitelleet. Tiedä sitten kesyyntyvätkö täysin, mutta ompa heitä ilo katsellakkin ja fiksuja ovat, kun hoksaavat aina milloin olen tulossa antamaan tuoreruokaa, kun heti tulevat oottelemaan paikalle ja herkut saatuaan menevät aina eri nurkkiin syömään, ettei tulisi ruuasta tappelua. Melko pullukoita kyllä ovat, että on ainakin hyvin ruokittu. Tässä miettinyt, että tilaisin jyrsiä-aitauksen, niin voisin antaa enemmän liikkuma tilaa terraarion ulkopuolellekkin. 

Saunalahden puhelinmyyjät nyt kiusaavat minua oikeen urakalla, että pitää tästä seuraavaksi lähteä ihan liikkeeseen juttelemaan liittymistä. Ei yhtään huvittais tuonne synkkään ilmaan mennä, mutta saanpaha samalla vähän jotain liikuntaa. Yrittänyt tässä taas palata muka terveemälle linjalle, vaikka nyt viikonloppuna mies tarjosi mulle ruuan amarillossa haah. Noh, eikun ulos ja liikkeelle. 

Turhautumisia

Minusta tuntuu, että yhen työpaikan saanti on kuin voittais lotosta. 

Terveisin  minä joka sai taas ilmoituksen, että en tullut valituksi. Eikä se ollut, kun varmaan tuhannes sama vastaus. Jos jotain positiivista, niin sentään vastasivat edes. 

Kuva täältä!